Tämä on jälkimmäinen blogiteksteistä joka pohjautuu 9.3 pidetyn KEVA-päivän esityksiin . Päivän teemana oli ‘Kestävää työelämää – toiveikas katse tulevaisuuteen’. Ensimmäisessä osassa kävimme läpi Jaakko Kianderin alustuksen, jossa luotiin iso kuva toimintaympäristöstä. Tässä toisessa osassa tarkastelemme Minna Huotilaisen esitystä ’Hyvinvoivat aivot työssä’.
Minna Huotilaisen esityksessä käytiin läpi työympäristön vaikutusta työntekijöiden hyvinvointiin ja aivojen toimintaan. Aivojen toiminnan perussääntö on että ne eivät kykene käsittelemään samaan aikaan useampaa asiaa – aivot eivät kykene rinnakkaisprosessointiin. Myös keskeytykset ovat aivoille myrkkyä. Keskeytykset estävät tehokkaasti uuden oppimisen ja ideoinnin.
Mikä on sitten aivoille optimaalinen tapa työskennellä? Aivomme työskentelevät edelleen samoin kuin kivikautisen metsästäjä-keräilijän aivot. Tarvitsemme turvallisen ja rauhallisen ympäristön, oman kotiluolan ilman uhkia , jotta voimme keskittyä täysimääräisesti kulloinkin käsillä olevaan asiaan.
Fysiologiset, mielen ja kehon yhteiset toiminnan tilat voi karkeasti jakaa kahteen osaan (U-käyrä):
taistele-tai-pakene tila ja flow-tila. Taistele-tai-pakene-tilassa koemme uhkaa, kiirettä, kuormitusta ja painetta joka voi johtaa lopulta kyynisyyteen ja välinpitämättömyyteen. Flow-tilassa koemme hallitsevamme tilanteen, olemme innostuneita, kykenemme pohtimaan asioita, koemme olomme rauhalliseksi ja turvalliseksi. Flow-tilassa emme näytä kiireisiltä, mutta saamme paljon aikaan.
Aivomme ovat optimoituneet empatiaan. Koemme empaattiset teot palkitsevina. Empatia on myös toisen ymmärtämistä ja asettumista toisen asemaan. Empatia on helppo pilata. Etäyhtedellä toimiminen voi tehokkaasti estää empaattisuutta. Tunteet eivät välity, empaattiset teot voivat estyä ja tieto ei kulje. Etäyhteys onnistuu parhaiten jos henkilöt tuntevat toisensa entuudestaan hyvin.
Työstä pitää myös voida palautua. Palautumista pitää tapautua jo työajalla, ei pelkästään vapaa-ajalla. Työpaikan tyhjäkäynti ja työpaikan taukokulttuuri edistävät palautumista. Tähän on hyvä yhdistää fyysistä tekemistä ja se pitää myös mahdollistaa. Työajan ulkopuolella on syytä huolehtia riittävästä unesta sekä fyysisestä että kognitiivisesta tekemisestä. Jos työajalla toimii koko ajan taistele-tai-pakene – tilassa, työpaikan asiat siirtyävät uniin ja vaikuttavat unen laatuun. Tämä vaikuttaa myös tunnetilaamme. Noidankehä on valmis, emme palaudu.
Fyysinen aktiivisuus ylläpitää ja vahvistaa muistialueita aivoissa. Tästä esimerkkinä on tutkimus, johon osallistui 120 vähän liikkuvaa henkilöä. Henkilöiden ikä vaihteli 55 ja 80 ikävuoden välillä.
Ryhmä jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä ei tehnyt muutoksia liikkumiseen. Toinen ryhmä lisäsi liikuntaa kävelemällä reippaasti kolme kertaa viikossa 40 minuuttia kerrallaan. Kun tuloksia katsottiin vuoden kuluttua, havaittiin että kävelijöillä aivojen muistialueen koko oli kasvanut noin 2% ja vastaavasti passiivisella ryhmällä se vastaavasti pieneni noin 1%.
Lopuksi Minna puhui työhön panostamisen ja palautumisen tasapainosta. Jotta työtä ja menetelmiä voidaan kehittää, täytyy työstä myös voida palautua. Työstä ei saa tulla silppua eikä sitä saa alati keskeyttää. Työhyvinvoinnista on pidettävä huolta, meidän jokaisen, mutta erityisesti esihenkilöiden. Esimerkin voima on valtava. Ideaalitilanteessa työ tukee hyviä elintapavalintoja. Ollaan siis elintapaohjauksen ytimessä: ravinto, lepo, liikunta – ja aivotkin kiittää!
Ohessa linkki Minna Huotilaisen esitykseen. Esitys alkaa kohdassa 1h 58 min. Sieltä löytyvät myös muut KEVA-päivän esitykset.
Kiinnostuitko aiheesta, ota meihin yhteyttä!